Arktis ja kapitalismi

Tänään 5. toukokuuta tulee kuluneeksi 201 vuotta Karl Marxin syntymästä. Nuori Marx oli viimeinen suuri esidarwinilainen filosofi; kypsä Marx oli ensimmäinen suuri kapitalismin kehityksen tutkija.

Nuoren Marxin ajatteluun vaikutti vanha saksalainen perinne, joka oletti automaattisesti historian etenevän kohti jonkinlaista täydellistymistä. Tosielämän ristiriitojen taustalle ajateltiin jonkinlainen ristiriitojen ratkaisemiseen sinänsä p y r k i v ä maailmankaikkeus.

Todellisuus ei pyri mihinkään. Eikä tosielämässä voi asettaa uudistamista ja kumoamista vastakkain, kysymällä pitäisikö talousjärjestelmä muuttaa jotenkin kokonaan.

”Lajien synty” on kilpaillut koululaitoksessakin Raamatun ja Koraanin kanssa jo 160 vuotta.

Mitä ylipäänsä merkitsee, että "järjestelmä" muutetaan "kokonaan"? Vain olemassaolevassa maailmassa voi elää. Kukaan ei voi rakentaa itselleen lapsia, joiden elämä ei perustuisi samoihin molekyyleihin kuin tähänastinen elämä.

Kasvoiko kapitalismi siten, että keskiaikainen maanomistus- ja säätylaitos jotenkin yhtenä yönä kumottiin? Entä syntyikö demokratia siten, että pariisilaiset hulinoivat joitakin viikkoja vuonna 1789? Pietarissa vuonna 1917 muutamat kapinallissotilaat huomasivat, että Talvipalatsissa ei näytä enää olevan juuri ketään. Vallitsiko seuraavana päivänä puolen mantereen kokoisessa imperiumissa sosialismi? Arabikevät on niin lähellä, ettei tarvinne kommentoidakaan.

Evoluutiosta puhuminen ei tietenkään merkitse, ettei ristiriitoja olisi tai ettei kehitys edellyttäisi niiden kohtaamista ja ratkaisemista.

Kehityksen loppua ovat omalla tavallaan ennustaneet monet. Ei tarvitse mennä muinaisiin kreikkalaisiin eikä Britannian, Ranskan tai Saksan klassikoihin. Viime vuosikymmeniltä tulevat mieleen Daniel Bellin The End of Ideology (1960) ja Francis Fukuyaman The End of History and the Last Man (1992). Sen kummemmin Bellin kuin Fukuyamankaan oma kehitys ei onneksi pysähtynyt noihin kirjoihin.

Toki on totta, että nälkäisiä on nyt vähemmän kuin koskaan; ja että ihmiset elävät vanhemmiksi kuin koskaan, terveempinä kuin koskaan; mutta uudet ristiriidat nostavat päätään. Lyhyen ja pitkän aikavälin menestys on ongelmista tärkein.

Olisi pähkähullua vastustaa ydinsotaa ikään kuin osittain, ottaen huomioon aseteollisuuden työllisyysvaikutukset. Samanlaista ajattelua kuitenkin näkee, kun ollaan vaativinaan "tolkkua" ilmastokeskusteluun.

Ainoa mahdollinen ihmiskunnan ”kehityksen loppu” on kulttuurin tuhoutuminen siihen, että ihmiset tuhoavat oman elinympäristönsä. Kyllä sen vielä estää voi, ainakin osittain.

Arktisen neuvoston kokouksessa tulee esiin yksi olennainen ratkaisua vaativa nykymaailman ristiriita. Toimenpiteitä arktisen alueen lämpenemisen estämiseksi vastustaa Yhdysvaltain hallituspuoluetta sponsoroiva kapitalismi. Niitä kannattaa muu maailma.

jpvuorela
Tampere

Vuonna 1955 syntynyt toimittaja, yhteiskuntatieteilijä ja isoisä. Jazz forever.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu