jpvuorela

Brexit ja Hänen Majesteettinsa julkiset eläkevaarit

Jossain vuonna 1945 syntyneiden ja vuonna 1955 syntyneiden välillä kulkee kiinnostava Brexit-realismin raja. Ajattelen eräänlaisten diplomaattien asenteita. Tarkemmin sanoen niiden, joita tosielämässä kutsutaan kirjaimella C eikä esimerkiksi M.

Pari entistä Secret Intelligence Servicen eli MI6:n päällikköä on viime päivinä antanut kuulua itsestään.

Vuosituhannen vaihteessa virastoa johtanut Richard Dearlove on liittynyt muutaman muun eläkeläishöppänän kanssa Brexitiä jonkinlaisen isänmaallisen perinteen vuoksi puolustavien "intellektuellien" liikkeeseen. Olen aidosti pahoillani, että siihen näyttää kuuluvan myös kieliantropologi Robin Dunbar.

Vuosikymmentä nuorempi ex-C John Sawers on puhunut asiasta hiukan maanläheisemmin Prospect Magazinen julkaisemassa Jay Elwesin haastattelussa. Hän lähtee siitä, että Brexit jatkaa brittien omaehtoista vetäytymistä kansainvälisestä vaikutusvallasta.

Sawers pitää selvänä, että nähtävissä olevana aikana Yhdysvallat ja Kiina ovat ainoat supervallat. Toisen tason suurvaltoja ovat Eurooppa, Venäjä ja Intia – ja näiden alapuolella "third tier down—Japan and Britain and so on".

Kun itsekin olen syntynyt vuonna 1955, ymmärrän että Sawers tajuaa puhuvansa "vielä" nuoremmille itsestäänselvyyksiä, mutta potkaisee akateemisia ikätovereitaan ohimoon ilmoittamalla Britannian olevan "ynnä muita".

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Olen aina arvostanut brittiläisiä stand up -koomikoita ja kauppaministeri Liam Fox on yksi parhaista. Nyt hän sanoi, että tämä hallitus "opposes... disrupting the commercial relationships that exist between this country and our continental partners".

Opposes? Eikö tuo, mitä hän on vastustavinaan, ole Brexitin määritelmä?

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Olen ymmärtänyt, että yksi merkittävä argumentti Brexitin puolesta on nimen omaan ollut vaikutusvalta. Tai siis sen takaisin saaminen ihan omiin asioihinsa omilla saarillaan. Jos siitä on jo puute niin on jokseenkin turha puhua kansainvälisestä vaikutusvallasta.

Toisaalta Britteinsaarilla elää vielä vahvana vanha viktoriaaninen henki ettei auringon pitäisi koskaan laskea imperiumin alueella yhdistettynä kiplingiläiseen valkoisen miehen taakkaan. Siinä olisi yksi poisoppimisen paikka, exitus imperio, ennen menestyksekästä tasavertaista yhteistyötä ja -eloa muiden kanssa.

Toimituksen poiminnat