*

jpvuorela

Kansakunta, Eurooppa ja klassinen sosiologia

Akateemisen sosiologian perustaja Emile Durkheim korosti, että ihmisyhteisöjä koskevat lainalaisuudet ovat sui generis, niitä ei voi johtaa yksilöitä koskevista. Tuon ajan akateemisen yhteisön paineen takia hänelle ei tullut mieleen niiden johtaminen aikaisempia eläinyhteisöjä koskevista lainalaisuuksista.

Puhuessaan “yhteisöistä” Emile Durkheim viittasi perheeseen, klaaniin, heimoon, kaupunkiin, uskonlahkoon, kirjalliseen koulukuntaan, kiltaan, ammattiyhdistykseen ja, tietenkin, tuohon muotiuutuuteen: kansallisvaltioon.

Klaaneillahan on omat toteeminsa ja juhliessaan jumalaansa kukin klaani juhlii itseään, omien uskomustensa pakottavaa voimaa.

Kansakunta on yhteisen historiallisen taustan, yhteisten perinteiden ja uskomusten tuote. Näin ilmaistuna väite pitää tietysti paikkansa yhtä hyvin vuonna 1750 ja vuonna 2050 kuin vuonna 1900. 

Juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa klassiset sosiologit kuitenkin innostuivat spekuloimaan melko villisti kansojen “luonteilla”. Niinhän siinä käy, että kun johtajat uskovat oman kansan luonteen olevan sovittamattomassa ristiriidassa naapurin kanssa, syttyy sota.

Ennen sodan syttymistä Emile Durkheimkin ihaili saksalaisten taipumusta ja kykyä yhteislauluun ja yhteisiin leikkeihin. Vuoden 1915 kirjeessään ranskalaisille hän kuitenkin muisti taas saksalaisten systemaattisen raakalaisuuden ja vertasi sitä ranskalaisten vaistomaiseen viisauteen ja kykyyn levittää kartesiolainen viisaus koko maailmaan.

Ihan tieteellisen objektiivisesti varmaan.

Kansallisuusperiaate oli Durkheimin(kin) mielestä paras peruste valtiolliselle organisaatiolle, mutta ei kukaan voi olla solidaarinen niin suurelle abstraktiolle ilman välittäviä yhteisöjä.

Durkheim mietti kuumeisesti erilaisia mahdollisuuksia yksilöiden ja perheiden kiinnittämiseksi nykyaikaiseen valtioon ja asetti osittain toivonsa sellaisiin vielä kehittymättömiin ammatillisiin organisaatioihin, jotka olisivat jotenkin parempia kuin keskiajan ammattikunnat tai uudet ammattiyhdistykset.

Vuosisadan kuluttua on ehkä hieman epäselvää, onko juuri sellaisia ammatillisia organisaatioita kehittynyt. Todellisuudessa ammatillisesta solidaarisuudesta on tullut kansainvälistä, kuten esimerkiksi eurooppalaisen tiedemaailman jämäkkä Brexit-asenne osoittaa.

Maailmansodat ja joukkotuhoaseiden olemassaolo ovat jättäneet jälkensä. Riittävän rationaalinen ihminen voi olla solidaarinen jopa Euroopalle; uskaltaisinko sanoa: ihmiskunnallekin.

Emile Durkheim oli uskonnoista vapaan rationaalisen kouluopetuksen esitaistelija, jolle tietenkin tuotti vaivaa moraalikasvatus ilman maailmanuskontojen sääntöjä.

Nykyään voimme sanoa, että moraali kasvaa ihmiselle kuten kädet ja jalat. On yksinkertaisesti biologinen universaali, että yhteisö paheksuu omien tappamista ja omilta varastamista. Kyse on vain siitä, kuinka suuressa yhteisössä solidaarisuus voi toimia.

Ihmisen Dunbar-luku on siinä 150. Sen verran voi olla oikeasti relevantteja kontakteja. Tuon verran ihmisiä kukin varsinaisesti tuntee miljoonista somekavereistaan. Tästä seuraa, ettei Eurooppa tai maailman tiedeyhteisö tai Kansainvälinen jalkapalloliitto ole yhtään mahdottomampi solidaarisuuden kohde kuin kansallisvaltio.

Ymmärrän kyllä niitä, joita huolestuttaa kehittymättömän maailmanuskonnon suullisen tradition kulttuurista tulevien lukutaidottomien sopeutuminen individualistiseen Eurooppaan. Ongelmalla on yhtäläisyytensä maailmansotia edeltäneen ajan tilanteeseen.

Jos sanoisin, että panen toivoni ydinaseita hallitseviin YK:n turvallisuusneuvoston pysyviin jäseniin, kuulostaisin ehkä hiukan kyyniseltä. Lienee tämä kuitenkin realistisempaa kuin Auguste Comten ja Julian Huxleyn haaveileman tietoisesti rakennetun ateistisen maailmanuskonnon syntyminen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (30 kommenttia)

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Kansallisvaltioiden aika saattaa jäädä lyhytaikaiseksi ja veriseksi jaksoksi maailman historiassa. Palaammeko imperiumien ja kaupunkivaltioiden aikaan ?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Vakavasti otettava kysymys. "Paluusta" ei ehkä kuitenkaan voi puhua, koska nykyinen viestintä ja liikenne on niin nopeaa ja laajaa, että vertaus ruhtinaskuntiin jakautuneisiin keisarikuntiin ei kaikin osin toimi. Osittain kyllä toimii.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Valtioiden tuho ja uudet kansat

Valtioiden puhti ja mahti näyttää hiipuneen. Valtiot ovat vanhoja, väsyneitä ja valmiita. Niitä ei enää ohjaa raivo, taistelu ja voitto, ne ovat vain vanhoja lihavia kissoja.

Missä on puhti ja ponsi? Yritykset, kasvavat yritykset, melkein suuret. Tuollaiset everstin kokoiset, eivät vielä kenraalien mittaan paksuuntuneet. Eversteillä on nälkä, heitä on jonoksi asti, ja siksi rohkeimmat ja rivakimmat heistä tekevät vallankumouksia. Heillä on vielä voitettavaa.

Yhdysvallat on oiva esimerkki, presidentiksi käärmeissään kansa valitsi porukan typerimmän, mutta uskoo silti saavansa häneltä eniten. Jos Yhdysvallat olisi yritys, se olisi jo konkurssissa: mitään jauhoja ei ole tullut sen myllystä kohta vuoteen.

Minkään yrityksen selkäranka ei kestäisi sitä, mitä valtio voi hätääntymättä katsoa vuoden, kaksi, kaksikymmentä. Mutta kyllä se valtiokin kyljessä alkaa näkyä ja tuntua.

Ensin luulin, että Kiina ottaisi paitsi Maailman talousvaltikan, myöskin poliittisen johtajuuden. Niin se ottikin, mutta fiksummalla tavalla kuin luulin. Kyllä Kiina ottaa maailman omakseen, mutta siinä meneekin vähemmän aikaa kuin kuvittelin. Kiina ei pane muuta maailmaa matalaksi saati maahan (lue: hautaan), niin kuin entiset voittajat.

Se todella noudattaa Sun Tzun oppia. Paras taistelu on se, jonka voitan ilman taistelua. Paras voitto on se, minkä voitto valuu minulle vielä 100 vuoden kuluttuakin.

Mutta miten saada pyörimään maailma ilman valtiota? Tarvitaan rahaa ja rautaa. Ihmiset ovat jatkossa suurten yhtiöiden leivissä niin kuin ennen vanhaan Valkeakoskella. Sitä vain ollaan, vaihtoehtoja on: kävele pois ja kauas.

Punakaartiinkin mentiin, kun se oli ainoa, joka maksoi. Sitä paitsi markkinoiden parhaan hinnan. Jos työmies sai oikeissa töissä 7 markkaa päivässä, siis kova työmies, niin punakaarti maksoi kympin tai 15. Sillä oli painokone. Niin on yhtiöilläkin, nykyään. Eikä tarvitse edes käyttää paperia, pelkkä sähkö riittää. Me olemme pian yhtiön leivissä, kuka kenenkin.

Yhtiöiden rajat ovat virtuaalisia: ei tule rajariitoja noin niin kuin Kannaksella ennen, paitsi, että tulee.

Mutta ne eivät ole geograafisia rajoja, vaan firmojen reviirirajoja, jotka ovatkin hienompia rajoja. Niillä kuseskellaan ja merkataan, mutta jos kovan ottaa, niin kivääriäkin tarvitaan, mutta siihenhän ovat kouluttamattomat nuoret miehet, geoputsaajat. Sellainen porukka tilataan putsaamaan tilanne.

Kuka väittää, ettei Nokialla ollut ammattiylpeyden ohella myös yhtiöylpeyttä, se oli 1990-luvun isänmaallisuutta. Jatkossa podetaan isänyhtiöllisyyttä. Nimet pannaan uusiksi.

Kyllä ihminen oppii rakastamaan ja kuolemaan yhtiön vauhtipyörän ääreen, siinä missä kantamaan lippua ja kaatumaan Summassa. Askel rosvoritarien hallitsemilta pelloilta nykypäivään on pitempi, kuin tästä tähän synopsilandiaan.

Boslhevikitkin, mitä he olivat, pelkkä kitsoniitiilla ja pattipolvisilla koneilla pankkeja räjäyttäviä vuoristorosvoja, mutta niin vain pykäsivät valtion pystyyn.
Vinokkelihan siitä syntyi, ja aikanaan kaatuikinn, mutta elinkaari – älkäämme unohtako kaiken organisaatio-opin perusajatusta elinkaaresta. Aikansa kutakin.
Nyt kun Valtio on sippi, on Yhtiön vuoro yrittää. Hop, hop pojjaat, heitetäänpä tuon suon yli että heilahtaa.

Paras tuntomerkki aikojen koitosta on se, että suuryhtiöiden johtajista enempi osa kapuaa estradille valoihin ja leikkii maallikkosaarnaajaa, kuin yksikään ns. valtiomies. Monet taitavat olla ihan tosissaankin, niin uskomattomalta kuin se tuntuukin.
*

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

"Tästä seuraa, ettei Eurooppa tai maailman tiedeyhteisö tai Kansainvälinen jalkapalloliitto ole yhtään mahdottomampi solidaarisuuden kohde kuin kansallisvaltio."

Tuota noin, kyllähän saman kansallisuuden ihmisillä on paljon enemmän yhteistä kuin eri kansallisuuksien.

Yhteistä on esim. luonne (periytyy geneettisesti), keskimääräinen ÄO (periytyy geneettisesti), jossain määrin ulkonäkö (periytyy geneettisesti), kulttuuri (periytyy osin geneettisesti), kieli (periytyy varmaankin osin geneettisesti). Jne.

Eli solidaarinen voi olla hyvinkin saman kansan kesken, mutta muiden ei. Useimmat halunnevat jatkaa geenejään eteenpäin. Ja kansallisvaltio on siihen aika kätevä keino.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Kieli ei kyllä periydy tavunpätkääkään geneettisesti.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Ei voi olla ihan varma. Ajattelurakenteet saattavat periytyä ja kielikin sen mukana.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #8
Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #9

Kielen kehityksellä on kyllä yhteyksiä geeneihin ja perinnöllisyyteen. https://encrypted.google.com/search?hl=en&q=langua...

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #10

Voihan kielellinen lahjakkuus olla perinnöllinen mutta ei kieli.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Useimmat halunnevat jatkaa geenejään eteenpäin. Ja kansallisvaltio on siihen aika kätevä keino.

En osaa sanoa, kun en ole sitä tuhon tarkoitukseen kokeillut. Saattaahan tuo ollakin. Kokemukseni mukaan yhdyntä tuntuisi ainakin olevan varsin kelpo keino. Etuna kansallisvaltioon nähden oli, että homma tuli hoidetuksi ilman yhdenkään virkamiehen lupaa ja leimaa.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

No ... sanotaanko, että väline.

Yhdyntä ei nimittäin auta kovin pitkälle, jos kansan koko pienee olemattomaksi.

Joitain esimerkkejä:

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_extinct_indi...
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_extinct_indi...

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #7

Auta ketä? Luonnossa ei kyllä ainoakaan solu neljään miljardiin vuoteen ole tuottanut jälkeläisiä minkään itseään suuremman kokonaisuuden säilyttämiseksi.

Ihmisellä ja kenties eräillä muilla nisäkäs- ja lintulajeilla olisi varmaan kyky huolestua heimon, kansan tai jonkin sellaisen koosta ja siten sen yksilöillä yrittää vaikuttaa asiaan aktiivisesti. Minkäänlaista geneettistä tai muutenkaan biologista tarvetta sellaiseen ei tietenkään ole.

Yleinen kielen kyky periytyy, mutta geneettiset populaatiot vaihtavat kieliään mennen tullen. Me hämäläiset tulimme tänne lännestä, mutta vaihdoimme goottimme ja ruotsimme idästä tulleeseen suomeen.

Ilman jotakin kieltä ajatusta ei voi ilmaista, mutta itse ajattelun tasolla kieli on kieli, kaikille sama. Englanti on ollut ihmiskunnan kieli jo kymmeniä vuosia, mutta saattaahan se saada rinnalleen kiinan. Hindustani, espanja, portugali, venäjä, swahili, malaiji, ranska, saksa ja muutama muu pysyvät hyödyllisinä pitkään.

Minullahan ei tietenkään ole mitään pienempien kielten suojelua vastaan, mutta siihen ei tarvita minkään valtakunnan kansallisvaltioita.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #12

"Minkäänlaista geneettistä tai muutenkaan biologista tarvetta sellaiseen ei tietenkään ole."

Tribalismi on luultavasti geneettistä, joten sieltä tulee se tarve.

Riittävästi "aihetodisteita" on tuon puolesta, että se on geneettistä.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #13

Mainitsin ihmisen Dunbar-luvun. Se on apinoiden Dunbar-luvuista suurin, noin 150. Voidaan hyväntahtoisesti ajatella, että ihmiselle on jotenkin "luontaista" pyrkiä korkeintaan tuon kokoisen yhteisön säilyttämiseen kaikkien lähimpien sukulaisten lisäksi. Tämän verran tribalismissa voi olla geneettistä.

Kaikenlaisten kansojen, kielien ja suurempien yhteisöjen säilyttäminen on puhtaasti kulttuurinen pyrkimys, jossa ei yleisesti tietenkään ole suurta vikaa. Toki on sellaisiakin tappajalahkoja, joiden yksi jos toinenkin toivoisi tuhoutuvan.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #14

Onko rasismi kulttuurinen kysymys? Ei taida olla, vaan geneettinen. Eli jos puhutaan oman "rodun" suosimisesta (muiden kustannuksella).

Tai jos vaikka pitäisi selittää, miksi "samanrotuiset" (etniset ryhmät) sijoittuvat asumaan keskenään samoille alueille niin ei sitä oikein voi selittää muuten kuin geneettisillä syillä: https://www.wired.com/2013/08/how-segregated-is-yo...

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #15

Miksei muka? Juuri mikään ei ole helpompaa selittää kulttuurisesti kuin se, että samannäköiset hakevat turvaa toisistaan vähemmistönä ollessaan.

Se, että geenit jäljentävät itseään on tietenkin evoluution perusta. Muutos johtuu rekombinaatiosta, mutaatioista, luonnonvalinnasta ja silkasta sattumasta. Ihmiset rakentuvat samoista palikoista kuin muutkin eliöt.

Kun puhutaan yleisen löysästi "periytymisestä", unohdetaan, ettei voida mitenkään erottaa geenien ja kasvatuksen vaikutusta. Tottakai rasismi "periytyy" perheissä ja koulutuksessa.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #16

Eihän noissa asuinalueissa ole edes kysymys vähemmistöistä, vaan on kaupunkeja, missä 50 % on jotain etnisyyttä ja 50 % on toista etnisyyttä. Ja raja on selkeä: https://i.imgur.com/QeoPpeT.jpg

Ja kyse on Yhdysvalloista, missä kaikilla pitäisi olla enemmän tai vähemmän sama kulttuuri.

Ja rasismi periytyy vähän liian tehokkaasti ollakseen "kulttuurisesti opetettua".

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #17

Yhdysvalloissa enemmän tai vähemmän sama kulttuuri? No, ei naurahdeta, vaan todetaan: vähemmän.

Mikä rasismin periytymisessä on erilaista kuin kielen? Kielen kyky ja moraali periytyvät kuten kädet ja jalat. Lapsi oppii kuitenkin tehokkaasti juuri sen kielen ja ne moraalisäännöt, joiden parissa kasvaa.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #18

Vauvatkin suosivat omaa rotuaan:
http://www.telegraph.co.uk/news/science/science-ne...

On kyllä ihan selvää, että tämä on geeneissä.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #19

15 kuukautta vanhat myös kävelevät ja puhuvat. Luepa edellinen kommenttini uudelleen.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #20

Eihän tuo artikkeliviittaus todista geeneistä muuta kuin sen Ilkan aiemman väitteen kielen geneettisestä periytymisestä. Hänesssä taitaa virrata aimo annos englantilaista verta, kun kutsuu toista vuotta vanhoja lapsia vauvoiksi.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #21

"Babies develop racial bias as young as six months old, study shows"

http://www.nydailynews.com/news/national/babies-de...

Laitoin otsikon englanniksi, ettei voida takertua sanoihin.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #27

Huotarin linkittämästä artikkelista:

"“What this means is that we’re not really born with some kind of racial bias,” said lead researcher Kang Lee."

"Lee said he believes the phenomenon is not a result of parents teaching their kids to discriminate. Instead, it’s a function of the homogenous environments in which most children grow up."

"“One very likely source of bias is our lack of exposure to other — raced individuals in the first six months of life,” said Lee, a professor at the Ontario Institute for Studies in Education. “That lack of exposure sets up this bias.”"

"Lee said he believes the phenomenon is not a result of parents teaching their kids to discriminate. Instead, it’s a function of the homogenous environments in which most children grow up."

Mitä siis tutkimus meille opettaakaan?

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #28

Sitä minkä kaikki tiedämme. Jos lapsen lähipiirissä ei ole silmälasipäisiä lapsi alkaa noin puolivuotiaana joksikin aikaan itkemään nähdessään läheltä silmälasipäisen ihmisen. Tai erivärisen. Tai sellaisen joka käyttää ääntä eri tavalla kuin lähipiiri esim johtuen eri kulttuurista. Venäläinen tai suomalainen puolivuotias voi pelästyä ruotsalaista läpi-iloista ja selkeäpuheista aikuista jne.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Kiinnostavia keskusteluja sinänsä. Alkuperäinen pointtini tiivistettynä oli kuitenkin tämä:

Kansallisvaltio ei ole erityisen "luonnollinen" poliittinen yksikkö. Geneettinen populaatio, kieliyhteisö ja poliittinen yksikkö ovat kolme eri asiaa.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Olen aika pikälle samaa mieltä kirjoituksen päättelyn kanssa. Haluaisin kuitenkin lisätä siihen kunkin yhteisön, on se minkä kokoinen tahansa ja miten muotoutunut, johtajien halun, kyvyn ja mahdollisuuden luoda, rakentaa ja ylläpitää omien etujensa kannalta hyödyllisiksi katsomiaan piirteitä, symboleja ja käyttäytymissääntöjä sekä hylkiä ja pyrkiä hävittämään niiden kanssa ristiriitaisia ja haitalliseksi arvioituja.

Katson tuollaisten "tarpeiden" luoneen tilauksen uskonnoilloille, uniformuille ja kulttuurien erilaistumiselle sekä omalta osaltaan myös kielten erilaistumiselle. (viimeinen listasta lähinnä niin, että poliittisen erillisyyden korostaminen naapureista johtaa kulttuurien erilaistumiseen ja eristäytymiseen ja sitä kautta kielen erilleen kehittymiseen. Tästä oli jo viitteitä m.m. DDR:n lyhyenä aikana).

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Avaukseni loppuosakaan ei ollut vitsi. Pidän siis tämänpäiväistä rauhanpalkintoa hiukan nolona huumorina, mutta en usko, että siitä dramaattista haittaakaan on.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Useimmat meistä, jotka vastustamme ydinaseiden leviämistä, ovat Bertrand Russellista lähtien ymmärtäneet, että jossain niitä aina on oleva.

James Mattis ymmärtää, että Iranin kanssa neuvoteltu sopimus on hyvä asia. The Orange Moron ei näytä ymmärtävän.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Asia on toki hyvä mutta realismi lienee n.s. hakusessaan. Hieman puuhastelun makua mutta kenelle sitten: D.Trumpille ja Kim Jong-Un:lle odotusarvoista kuin konsanaan B.Obamalle? Parempi ehkä kuitenkin näin.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Mikko Puttosen artikkeli Helsingin Sanomissa kertoo tutkimustuloksesta, joka osoittaa, että geneettistä suomalaisuutta ei ole. Muihin Euroopan maihin verrattuna Suomen rajojen sisällä asuva väestö jakautuu poikkeuksellisen terävästi toisistaan erottuviin poikkeuksellisen moniin geneettisiin ryhmiin:

https://www.hs.fi/tiede/art-2000005398781.html

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset