jpvuorela

Lahtinen, Honkajoki, evoluutio ja ikiliikkuja

Väinö Linna suhtautuu alikersantti Lahtiseen järkähtämättömän sympaattisesti, mutta sympatia on ironista.

Lahtinen ei ole väärässä ainoassakaan omiin kokemuksiinsa perustuvassa mielipiteessä. Hänen luottamuksensa tieteeseen perustuu kuitenkin uskonvarmuuteen.

Kun Lahtinen ilmaisee, että evoluutioteorian on jo myöntänyt "kapitalistinenkin tiedemies", hän todistaa omaksuneensa suomalaisen nuorisoliittolaisen opintokerhotiedon.

1950-luvun suomalainen kirjailija ja jokunen lukija kuitenkin ymmärtävät, että Mitshurinin ja Lysenkon kulta-aikana luonnonvalinnan järkevä tulkinta ei ollut ihan vankimmillaan rajan itäpuolellakaan.

Sisäistettyä tieteellistä maailmankuvaa Tuntemattomassa edustaa Honkajoki. Hämäläinen maalaispoika ja lukutoukka, kuten kirjailijakin.

Honkajoki rakentaa ikiliikkujaa juuri siksi, että hän, päinvastoin kuin 1940-luvun rivisotilas, tietää sen olevan absoluuttisesti mahdottomin modernin fysiikan tuntema pyrkimys. Todellinen ikiliikkuja on ikiliikkujan mahdottomuuden vastustaminen.

Honkajoen yhteiskunnallinen asenne ei poikkea Lahtisen asenteesta, mutta hänen on "tieteen vapauden nimessä" kieltäydyttävä seuraamasta pitemmälle.

Väinö Linnan oma asema todellisessa sodassa vastasi melko tarkkaan hihittäjä Vanhalaa, mutta kysyttäessä hän mielellään myönsi juuri Honkajoen omaksi suosikikseen luomistaan hahmoista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Linnan henkilöhahmot ovat Tuntemattomassa niin selkeitä, että on varmaa niillä olevan aidot vastineeensa.

Itse asiassa minulla oli aikoinaan eräs opiskelijatoveri, joka oli Hämeestä päin kotoisin ja sekä viestinnältään että huumorintajultaan aivan yhden suhde yhteen Honkajoen kanssa. Jos olisi mahdollista, niin olisin väittänyt Linnan ottaneen hahmon hänestä. Mutta siinä on pari vuosikymmentä välissä ...

Inttikavereista puolestaan löytyi sitten kaikki mahdolliset hahmot. Olin patterissa, jonne oli koottu pääosin helsinkiläisiä tai lähialueilta kotoisin olevia varusmiehiä. Joukossa oli kuitenkin joitakin hampaattomia kainuulaisia "juntteja", joille naureskeltiin.

Mutta kun mentiin metsäkeikalle, niin niitten "junttien" majoitus onnistui teltan pystyttämisineen, halkojen hakkaamisineen ja kaminan paikalleen saattamisineen alta aikayksikön. Kun muissa puolijoukkueissa vielä värjöteltiin ja valiteltiin kylmää eikä tiedetty mistä aloittaa, niin kainuulaisten teltoilla juotiin kahvia.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Joo, valokuvat kyllä todistavat, että komppaniaan kuului todellisuudessakin jousipyssyä kantanut kaveri. Fiktiivinen Honkajoki on joka tapauksessa myös minun suosikkihahmoni koko kotimaisessa kirjallisuudessa.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Rokan esikuva ainakin oli todistetusti Viljam Pylkäs.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Uskomatonta, kuinka hienoja Edvin Laineen henkilövailinnat olivat. Kaikki esitäjät olivat valtavan karismaattisia persoonia. Puolihulluksi puettu Honkajoki poikkesi edukseen karskien karjujen joukossa.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Näyttelijät vain olivat varsin kypsään ikään ehtineitä ja heidän piti esittää lähes lapsisotilaita, parikymppisiä poikia. Sen takia se elokuva oli mielestäni vähän hassu, kun Linnan henkilöiden poikasten suihin sopivat puheenvuorot ja käytös eivät oikein sopineet raavaassa iässä olevien näyttelijöiden suihin.

Mutta itse Linnan teos oli nerokas ja moderni siinä mielessä etteivät hahmot olleet kliseenomaisia, vaan hyvin eläviä ja todellisen tuntuisia.

Linnan jälkeen on kirjallisuus mielestäni taantunut Suomessa. Ainoastaan Päätalo on mielestäni tavoittanut aitoutta hahmoissaan, mutta saavuttaakseen aitouden, Päätalon piti harjoitella kovasti, kirjoittamalla "harjoituskirjoja".

Linna kirjoitti suuret teoksensa lähes kylmiltään, ilman kirjallisuusopintoja, mikä on ällistyttävää ja mahtava suoritus. Mutta kun on kuunnellut ja katsellut Linnan haastatteluja ja puheita, niin toki niistä näkee että aivan hämmästyttävästä miehestä on kyse.

Linnamaisella hahmolla olisi varmasti käyttöä Suomen politiikassakin, jonka tällä hetkellä ovat vallanneet populistit ja pellet. Politiikan piiristä ei löydy yhtään sellaista, joka ajattelun syvyydessä ja aukottomuudessa edes lähestyisi Linnamaista tasoa.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Harva kirjailija on ennen pääteoksiaan ehtinyt lukea yhtä paljon kuin Linna, joka teki myös pari alkeellista harjoituskirjaa ennen Tuntematonta ja Pohjantähteä. Muistutan tästä siksi, että kyse on työstä ja tiedosta, eikä ihmeestä, joka jotenkin tapahtuu, kylmiltään.

Viimeinen kappaleesi on valitettavan tosi.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #6

Kyllä kaikki kirjailijat ovat olleet kovia lukemaan, monilla on lisäksi erilaisia alaan liittyviä opintoja. Linnahan oli pelkkä työmies. Kaksi vaatimatonta harjoituskirjaa on tosi vähän, verrattuna Päätalon tusinatuotantoon ennen hänen parhaita teoksiaan, Iijoki-Sarjan alkupäätä ja kuvauksia pohjoisen jätkistä.

Päätalolla oli lisäksi vähän koulutustakin, tosin ei kirjoittamisesta, vaan rakennusmestarin oppi. Kyllä rakennusmestariksikin valmistuneella on jonkinverran opillista sivistystä ja ihan pätevää sellaista, vaikka kirjoittaminen ihan eri asia onkin.

Vain nämä kaksi ovat kotimaisessa kirjallisuudessa Waltarin lisäksi todella kolauttaneet minua. Ne ovat muuttaneet käsityksiäni ja kasvattaneet minua. Muut kotimaiset kertojat ovat minulle valitettavasti vähän kuin hyttysen ininää. Saahan sitä kuunnella, mutta parempi kuin unohtaa.

Ai, onhan niitä hyviä kertojia vielä ainakin yksi, Santeri Ivalo, joka tosin ei loistanut kirjallisilla kyvyillä, pikemminkin hän oli historian kuvittaja. Toki Sakari Topeliuskin oli historian kuvittaja, mutta aika puisevaa tekstiä loppujen lopuksi olivat Välskärin Kertomuksetkin, vaikka nekin tuli joskus ahmittua.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Monessa suomalaisessa yrityksessä seminaroitiin ja etsittiin organisaatioista "Tuntemattoman" vastikehahmoja.
"Koskelan" viittaa moni halusi päälleen, Lammioksikin joku nimitettiin, ja hän sai ansaitsemansa vittuilut porukoilta. Rokkaa ei kyllä montaa löytynyt hänen rohkeudestaan huolimatta. Eikä Lehdon kaapuakaan kukaan itselleen halunnut.
Urho Hietanen ( Heikki Savolainen) oli minusta turkulaisuudestaan huolimatta yksi loistavimmista tyypeistä.

Minut nimitettiin "Koskelaksi", vaikka itse olen ollut koko elämäni "Honkajoki" ideoineen ja keksintöineen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset